Oula Salokannel
Tulossa
|
Teokset
|
Bio
 

 
Helsinki-paviljonki
 
saunajurtta, elokuvakatkelmat kolmena videoprojisointina, sininen muovitynnyri, koivunrunkoja, sisal-narut, neljä väritulostetta kapalevyille
 
Annu Wileniuksen kanssa, 2012
 
 
 

Makasiini L3, Helsinki
Galleria Huudon juhlanäyttelyssä AAARGH! – 10 vuotta myöhemmin, 8.9. - 23.9.2012

Yhteistyössä mukana: Don McCracken / O Space
www.ospace.fi

 

 

"Viileä kesän helteillä, lämmin talven lumissa: jurtta on tapahtuma itsessään! Jurtta on täydellinen tilanteessa kuin tilanteessa. Se sopii juhliin, työpajoihin, viikonlopun viettoon, häihin, kastajaisiin, erilaisiin ryhmätyöskentelyprojekteihin, ylellisempään telttailuun, kahvilaksi, kesälomalle, näyttely- tai myymälätilaksi – listaa voisi jatkaa loputtomiin! Suomen lain mukaan jurtta on teltta ja sen saa pystyttää vapaasti mm. kansallispuistoihin. Jurtta on itsenäisesti seisova rakenne eikä tarvitse tukiköysiä, joten se on mahdollista pystyttää vaikkapa betonialustalle. ... Jurttia on käytetty noin kaksi ja puoli tuhatta vuotta, ja ne ovat edelleen käytössä laajoilla alueilla Keski-Aasiassa. Jurtan mukautuva rakenne ja hieno muoto on kasvattanut sen suosiota viime aikoina yhä enenevämmissä määrin myös meillä länsimaissa. Jatkuva suosio on myös todiste jurtan muodon ja sen käytön ainutlaatuisesta yhdistelmästä – jurtat ovatkin kauniita taideteoksia, joiden toimiva muotoilu antaa Mongolian arojen ja aavikoiden ääriolosuhteissakin asukkaalleen mukavan lämmön talvella ja helpottavan viileyden kesällä. ... O Space on yritys, jonka tarjoamia palveluita yhdistää ajatus avoimen tilan luomisesta, jossa voi antaa alkukantaisempien rytmien johdattaa mieli lepoon ja palautumiseen. O Space tarjoaa tilaa päästä eroon kaikesta hälystä. Tilaa löytää uudelleen harmonisempia äänimaailmoja, jotka saavat vastakaikunsa ihmisen syvimmästä. Tilaa hengittää, tilaa avartua, tilaa avautua ja päästä jälleen käsiksi asioiden ytimeen."

- Don McCracken / O Space
(suom. Salokannel & Wilenius)

 

 

Teoksen lähtökohtana on Ulaanbaatarissa Mongoliassa esillä ollut yhteistyömme nimeltä Ulaanbaatar-paviljonki, josta työstimme uuden version, Helsinki-paviljongin, Galleria Huudon juhlanäyttelyyn.

Ulaanbaatar-paviljongissa oli koostettuna elokuvakatkelmia Suomesta, Neuvostoliitosta ja Mongoliasta – yhdistävänä tekijänä koivupuu, joka kasvaa Suomen leveyspiireillä läpi koko Euraasian hyvin runsaana. Koivujen katveessa tapahtuvien rakkaus- ja sotakohtausten sekoitus yhdistyi paviljongin arkkitehtonisiin elementteihin, jotka etäisesti punnitsivat suhdettaan koivuun. Kiinalaisesta lastulevystä rakennettua paviljonkia kruunasi jurtan kattoikkuna, eli kruunu. Sen piha-alue haki muotonsa japonistisesta Artek-tuotannosta synnyinkipinänsä napanneesta säleseinästä, sekä tämän päivän ulaanbaatarilaisesta rakennus- ja mainoskulttuurista. Trendikkään sisustuskoivun juurelta saattoi tunnistaa tuttuakin tutumman sinisen muovitynnyrin; Suomessa tynnyreitä näkee käytettävän omakotitalojen pihoilla rännien alla, Mongoliassa niissä mm. säilytetään kotitekoista maitojuomaa, airagia.

Teoksillemme on luonteenomaista, että ne toteutuvat ympäristön armoilla tai nousevat niistä olosuhteista, joissa kyseinen teos on esillä. Niinpä paviljonkimme onkin eräänlainen arkkitehtoninen kokeilu, juhlanäyttelyn tapauksessa esitys suomalaisista olosuhteista, joista on monin tavoin matkaa Mongolian todellisuuksiin. Helsinki-paviljongin rakenteena toimii “jurttasauna”, joka löytyi täydessä kylpyvalmiudessa Töölönlahden rannalta kesällä 2012. Jurttasauna on osa Don McCrackenin luontaishoitopraktiikkaa nimeltä
O Space, johon kuuluu jurtanvuokrauksen lisäksi mm. Bodymind -työpajoja sekä tulikävelyä. Suomen rautakauppa-puukeskus -yhdistelmä tarjoaa Ulaanbaatarin ruuhkaisiin markkina-alueisiin verrattuna myös toisenlaisen materiaalinhankintakokemuksen. Sikäläinen sähkönjakelu aina niihin keltaisiin, kiinalaisiin jatkojohtoihin asti on toiminnaltaan toista luokkaa kuin helsinkiläinen vastaava. Myös koivupuun katveeseen liitettävät kulttuuriset sisällöt näkyvät oletettavasti toisessa valossa täällä, kuin mitä muovilehtinen koivu globaalina somisteena ilmensikään Ulaanbaatar-paviljongissa.

Paviljongissa monikäyttöinen koivu, kansallisena symbolina ja esityksenä, on jo lähtökohdiltaan kansainvälisesti jaettu — jo sekoittunut. Tässä Venetsian biennaalin ja maailmannäyttelyn esityskonteksteihin viittaavassa rakennelmassa kansallisten kulttuurien ajankuvat tai tunnuspiirteet rinnastuvat toisiinsa. Yhdistyessään sekä elokuvalliset että arkkitehtoniset lainaukset ja viittaukset luovat uusia käännöksiä ideoista ja ihanteista — tai pikemminkin näiden esityksistä, ”ajankuvista”, joista kulttuuriset kuvastot ovat pitkälti rakentuneet. Paviljonki on näin myös vihje ajan ajattelulle: aika, jota elämme, muotoutuu jatkuvasti toisiinsa limittyvinä kuvastoina. Siinä missä kuvastot asettuvat hakemaan toisistaan vertauskohtia, limittyvät Suomi ja Mongolia toisiinsa ”samassa ajassa”, tällä koivupuun hallitsemalla ”pohjoisella leveyspiirillä”.

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


 

 


O SPACE - AVOIN TILA AVOIMILLE MIELILLE: Jurtan vuokrausta, Bodymind-työpajoja, tulikävelyä...

 

ULAANBAATAR-PAVILJONKI

 

 


 

Tukkipojan morsian
1931
Ohjaaja: Erkki Karu

Kun tuomi kukkii
1962
Ohjaaja: Åke Lindman

Ива́ново де́тство (Ivan's Childhood / Ei paluuta)
1962
Ohjaaja: Andrei Tarkovsky

 

Анхны алхам
1969
Ohjaaja: Г. Жигжидсүрэн

Аман хуур
1963
Ohjaaja: Б. Жамсран
Үер
1966
Ohjaaja: Д. Жигжид

                       

 

Takaisin valikkoon