Oula Salokannel
Tulossa
|
Teokset
|
Bio
 

 
Lautta, joki ja luumupuu
 
video, kaitafilmi, valokuvat, kirjat, kirjeenvaihto, esineet
 
Annu Wileniuksen kanssa, 2010
 
 

 

 

 

 

 

Galleri Sinne, Helsinki, 9.4.-25.4.2010

Porin Puuvilla / Värjäämö, Pori, Paljas talo -näyttelyssä 29.5.-20.6.2010

 

Matkasimme kesällä 2009 rakentamallamme tukkilautalla alas Kokemäenjokea. Lähdimme Porin keskustan tuntumasta, määränpäänämme jokisuiston ruovikkoalue meren äärellä. Vailla tarkempaa suunnitelmaa lopullisesta rantautumispaikasta, asuimme lautallamme neljä päivää, ohjaten hitaasti lipuvaa asumustamme vaihtelevissa sääolosuhteissa, valmistaen ruokaa, nukkuen, keitellen kahvia ja katsellen ryteikköistä jokirantaa majavanpesineen.

Meitä on kiinnostanut eräänlainen "kuvastojen" vaellus ajassa: miten ideat, ihanteet ja mielikuvat siirtyvät eteenpäin? Mitä lapsuuden Kon-Tikille, African Queenille ja – nyt jo nostalgiselle – menneiden vuosikymmenten "joka-kodin" taideteollisuusestetiikalle tapahtuu, kun niitä lähdetään toteuttamaan omakohtaisesti? Kummallakaan meistä ei ollut entuudestaan lautan rakentamisen kannalta hyödyllisiä kädentaitoja, eikä sen enempää kokemusta kestävien rakenteiden suunnittelusta. Kuvastojemme tukkilautta saatiin aikaan käyttämällä mm. pyykkinarua ja puutarhaosastojen valmiiksi punottuja pajuseiniä ja trelliksiä. Olohuonetta ja patiota kannatteleva lautta valmistui viikossa. Matkan ajan mukanamme kulki Hong Kong-tavaratalosta ostettu luumupuu, – joka kaukaa Kaukasukselta on kulkeutunut niin kiinalaisten kuin suomalaistenkin puutarhoihin.

Lauttamme on tutkielma ajasta: lautta on historiallisten kuvastojen kokoelma, joka toisaalta hakee muotonsa toteutetussa, "aikaansaadussa", lautassa aina rakentamisesta varsinaiseen matkantekoon asti. Lautalla oleminen merkitsi myös irtiottoa ajankulkuun, johon maan kamaralla olimme tottuneet. Lautta jaetun intimiteetin tilana asetti ympärillemme ulkomaailman: autoteiltä kantautunut kohina, veneilijät ja kesämökkiläiset pitivät yllä maan kamaraa ulkopuolellamme. Jouduimme myös ennakoimaan joen mutkia, ettemme painautuisi rantapenkkoihin.

Lautan kannella tuntui oleminen ehdottomalla tavalla rajalliselta; kokemus, jota pohtiessamme muistimme, mistä koko projektimme saikaan alkunsa. Se oli keskustelu Michel Serresin tekstistä Luontosopimus. Siinä hän käyttää merellä elämisen metaforaa kuvatakseen nykyistä maailmantilaa, jota määrittelee tietoisuus elintilamme rajallisuudesta, äärellisyydestä. Meillä ei ole enää tutkimattomien maankolkkien reservejä valloitettavana, vain yksi maailma ilman ulkopuolta, – ja koska suhde maailmaan ei voisi olla hauraampi, Serres ehdottaa sopimuksen tekemistä tämän äärellisen maailman kanssa.

 

 

 

 

 


 

 

 

 

 

 


 

 

 

 
Kuvaskannaus julkaisusta 'Villa Mairea' (lay-out Artek, Martinpaino 1982)
 
 

 

"Plumtree Victoria was planted at the location where the raft finally landed.
Kokemäenjoki, Kahaluoto, Kuralaari. July 11th 2009."

 

 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 


 

 

Kirjeenvaihtoa liittyen vuonna 1938 sodan uhkaa paenneen lähetyssaarnaajaperheen matkaan Mongoliasta Kiinaan. Perheen T-Fordia oli hinattava kamelivoimin Gobissa ja kuljetettava lautalla alas Keltaista jokea. Neuvostoliiton miehittäessä Baltian maat, käytettiin T-Fordin myymisestä Pekingissä tienattu setelitukko erään virolaisen kodin irtaimiston hankintaan. Tänä päivänä on irtaimistosta tallessa Arabian kahviastiasto.

 

 

 


Annu Wilenius: Circumstances (Greetings from the Other Side). Wilenius ylittää joen Undur Ulaanissa Mongoliassa hakeakseen joen metsäiseltä puolelta puun ja istuttaakseen sen puuttomalle puolelle.

 

 

 

 

Taulu:

" The documentation of ancient plums growing in antiquity is sparse. The best evidence of that oldest existence is best documented through America's most famous pomologist, Luther Burbank, who reported in his twelve volume botanical literary classic, Small Fruits, Volume IV page 136, that the European plum, Prunus domestica, and its ancestor fruit originated in the Caucasus Mountains near the Caspian Sea. Burbank detailed evidence that the prune (dried plum) was a staple food of the Tartars, Mongols, Turks, and Huns 'who maintained a crude horticulture from a very early period'."

Patrick Malcolm, History of Plum trees and Their Hybrids

Hillopurkin etiketti:

"Luumua on pidetty uskollisuuden symbolina, joka myös kehottaa itsenäiseen päätösten tekoon.

Vanha kreikkalainen luumua merkitsevä sana kokkymelon, käenomena, viittaa hedelmien kypsymiseen käen kukkumisaikaan. Aikaisin keväällä kukkivana puuna luumua on pidetty Kaukoidässä kevään, nuoruuden ja sukupuolisen puhtauden ja koskemattomuuden vertauskuvana. Eroottinen merkitys on myöskin Kiinassa morsiusvuoteen katoksesta käytetyllä nimellä luumunkukkakatto.

Vanhimmat luumulöydökset Euroopassa ajoittuvat noin 3000 eaa. ajanjaksolle Pohjois-Italiaan ja Sveitsiin. Nuoremman kivikauden aikaisissa paalutusrakennelmissa asuneet ihmiset käyttivät luonnon hedelmiä ravinnokseen.

Suomessa puna- ja keltaluumuja on kasvatettu ainakin 300 vuotta. Kriikuna lienee yhtä vanha pihakasvi. Luumut ja kriikunat olivat omajuurisia ja niitä lisättiin juurivesoista ja siemenistä, jolloin taimissa esiintyi muuntelua. Kun varsinaista taimituotantoa ei ollut, siirtyivät taimet uusiin kasvupaikkoihin talosta taloon. Näin eri paikkakunnille syntyi omanlaisiaan luumukantoja. Tällaisia ovat olleet mm. Lohjan ja Rymättylän luumut."

Pihapiiri Salokannel-Toivonen

 

 

 


 

 

Paljas talo -näyttelyä varten lautta rakennettiin uudelleen keväällä 2010 ja ankkuroitiin Porin sillan viereen.

 

Takaisin valikkoon