Oula Salokannel
Tulossa
|
Teokset
|
Bio
 

 
Kolme sulotarta
 
munatempera ja lyijykynä, 100 x 70 cm
 
2004
 
 
 
Joet halkovat maailman. Niiden alku on ylhäällä, kuten vuorilla, mistä ne keräävät voimansa juosta kaikkiin ilmansuuntiin. Yhtä kaikki, rajattomina alku- sekä loppukohtina sade ja vesistö, on joki samaan tapaan mittaamaton tapahtuma. Korpimetsän sisällä suomen sanan leveyspiireillä pinotaan talvivaroja. Niiden hohteeseen kiinnittynyt katse hakee jotain, mustan käden korottaessa pinoa edelleen. Järven selkä välkehtii hohdettaan puiden lomassa. Onko iloon oikeasti edes olemassa aihetta? Tästä huolimatta nousee se ilmoille. Täälläkin, rajattomien vesien syleilyssä. Ei aiheen tunnistaminen ehkä olekaan tärkeää. Tunteen tunnistaminen, tunnustaminen, sitä vastoin on. Monet joet vievät maan alla, ja vanhimmat joet eivät edes tarvitse vettä virratakseen. Mistä nuo sulottaret tulevat, kun yllättäen purskauttaa kallion halkeama kukkasia onkaloistaan ja koko maa koristautuu, pyyteettä?
          Omassa kodissaan katsoo poika tuolille istuutunutta Afroditea, joka vuoreltansa on lähtöisin. "Yö on lohdullisen kaunis" – haluaa poika kertoa. Hän maistaa suussansa kyyneleen, joka lohduttomuuden kutsuvalta vuorelta oli lähtöisin.
<<          >>
Takaisin valikkoon